Lyyrinen crônica
Alkuperäinen kuvitteellinen opetusesimerkki; ei todellinen kirjailijasitaatti tai raportoitu tapahtuma
"O mar batia monótono. Não era bem o mar, era a memória do mar, esse mar que carregamos dentro mesmo quando moramos em Belo Horizonte. Pensei na morte, mas pensei pequeno, do jeito que se pensa em morte numa tarde de terça-feira, entre um cafezinho e outro. A morte das terças-feiras não assusta ninguém. É uma morte doméstica, quase íntima, que usa chinelos. Foi então que vi o mendigo alimentando os pombos com o próprio pão. Ali estava a literatura: na generosidade absurda de quem nada tem. O mar continuava batendo. Ou era meu coração? Já não sei. Nunca soube, aliás. A crônica é isso: não saber e escrever mesmo assim." (Meri löi yksitoikkoisesti. Ei aivan meri — muisto merestä, siitä merestä, jota kannamme sisällämme asuessammekin Belo Horizontessa. Ajattelin kuolemaa, mutta pienesti, kuten kuolemaa ajatellaan tiistai-iltapäivänä kahvikuppien välissä. Tiistaiden kuolema ei pelota ketään. Se on kotoisa kuolema, melkein läheinen, tohvelit jalassa. Silloin näin kerjäläisen ruokkivan kyyhkysiä omalla leivällään. Siinä oli kirjallisuus: sen mieletön anteliaisuus, jolla ei ole mitään. Meri jatkoi lyömistään. Vai oliko se sydämeni? En enää tiedä. En muuten koskaan tiennytkään. Sitä crônica on: ei tiedä ja kirjoittaa silti.)
Kerronnallinen kohtaus
Alkuperäinen kuvitteellinen opetusesimerkki; ei todellinen kirjailijasitaatti tai raportoitu tapahtuma
"O senador acordou com gosto de cinzas na boca. Não fumava há anos – promessa de campanha –, mas ali estava: cinzas, derrota, fim. O Rolex no criado-mudo marcava 5h47. Número primo, pensou, e riu da própria estupidez. Que importavam números primos quando o escândalo explodiria às 8h, horário nada primo, completamente divisível pela desgraça?
