Celpe-Brasista kukaan ei kerro tätä: se on outo. Siis todella outo.
Olen asunut São Paulossa nyt noin kaksi vuotta. Viime kuussa sain vihdoin Celpe-Bras-tulokseni ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen (näiden arviointi vie noin 2–3 kuukautta... miksi?). Sain tason Intermediário Superior, luojan kiitos. Käsittelen kokemusta vieläkin. Vaimoni sanoo jatkuvasti, että minun pitäisi kirjoittaa siitä, koska en ilmeisesti osaa vaieta kokeesta juhlissa (anteeksi kaikille Joãon viime viikonlopun syntymäpäivillä), joten tässä ollaan.
Pieni huomautus: en ole kieltenopettaja tai mitään. Olen markkinointialalla, ja rehellisesti portugalini on yhä välillä aika kömpelöä. Mutta ehkä juuri siksi minua kannattaa kuunnella? En tiedä. Päätä itse.
Mikä tämä koe edes on?
Celpe-Bras (en vieläkään osaa lausua koko nimeä oikein: Certificado de Proficiência em... jotain jotain Estrangeiros) on käytännössä Brasilian virallinen tapa testata, pystyvätkö ulkomaalaiset oikeasti toimimaan portugaliksi. Ei oppikirjaportugaliksi vaan oikeaksi portugaliksi. Sellaiseksi, jolla täytyy ymmärtää, miksi jonkun WhatsApp-ääniviesti kestää kolme minuuttia vain kysyäkseen, lähdetkö oluelle.
Brasilian hallinto vaatii sitä moniin asioihin:
- Ulkomaalaisilta yliopisto-opiskelijoilta (vaikka jotkin ohjelmat eivät kummallisesti välitä).
- Tiettyihin työviisumeihin.
- Lääketieteen ammattilaisilta, jotka haluavat harjoittaa ammattiaan täällä.
- Siihen kansalaisuushakemukseen, jota lykkään jatkuvasti.
Yritykseni ei teknisesti vaatinut sitä, mutta pomo vihjaili melko avoimesti, miten ”todella hienoa” tutkinto olisi. Brasilialainen passiivis-aggressiivisuus on taidemuoto, voin kertoa.
Kokeen rakenne (eli miksi melkein itkin)
Kirjallinen osa: kolme tuntia puhdasta kaaosta
Kävelet huoneeseen ja saat vihkosen. Ei monivalintaa. Ei ”taivuta tämä verbi”. Vain... tehtäviä. Neljä.
Ensin näytetään video. Minun videoni kertoi Curitiban kaupunkiviljelystä, mikä... no, selvä. Satunnaista, mutta menköön. Sitten täytyy kirjoittaa jotain sen pohjalta. Ei tiivistää vaan kirjoittaa jotain UUTTA. Vaikkapa artikkeli paikallislehteen. Samalla istun ajattelemassa: ”En edes tiedä, mitä kaupunkiviljely on suomeksi.”
Sitten äänitehtävä. Kuvittele älyttömän nopeasti puhuva carioca eli riolainen keskustelemassa taloudesta podcastissa, jonka äänenlaatu on hirveä. Ymmärsin ehkä 60 prosenttia? Sen perusteella piti kirjoittaa muodollinen raportti. Keksin kirjaimellisesti tilastoja ja toivoin parasta. (Älä tee näin. Tai tee. Läpäisinhän minä?)
Lukutehtävät olivat oikeastaan helpompia, mutta tässä juju: yksi käsitteli kryptovaluuttojen sääntelyä Brasiliassa. KRYPTOVALUUTTOJEN. Työskentelen teknologia-alalla ja tuskin ymmärrän kryptoa suomeksikaan. Mutta ainakin sen sai lukea monta kertaa toisin kuin demonipodcastin.
Suullinen koe: kaksikymmentä minuuttia hikoilua
Seuraavana päivänä (kyllä, kaikki pakataan samalle viikolle, joten olet jo kirjallisesta osasta aivokuollut) on puheosuus.
Odotin muodollista haastattelua. Sen sijaan hyvin ystävällinen bahialainen arvioija alkoi jutella viikonloppusuunnitelmistani. Se sekoitti minut täysin. Aloin puhua churrascosta, mutta unohdin sitten sanan ”varras” (se on muuten ”espeto”, jonka muistin noin kolme sekuntia huoneesta poistumisen jälkeen).
Sitten hän nosti eri aiheita jostain käyttämästään virikepankista. Teknologia opetuksessa. Hienoa, tämän osaan. Sitten Brasilian musiikki. Öö... mainitsin Anittan ja Tom Jobimin samassa lauseessa, mikä luultavasti satutti jonkun puristin sielua. Sitten ympäristöhaasteet, ja aloin paasata São Paulon liikenteestä tavalla, joka ei liittynyt ympäristöön mitenkään. Hän vain hymyili ja nyökkäsi. Kai aiheiden välillä liikutaan sen mukaan, mitä sanot? Rehellisesti kaikki oli sumua.
Roolipelissä minun piti soittaa ja valittaa nettipalvelusta. Käytin koko ajan sanaa ”você”, koska puhun niin. Jälkeenpäin olin vainoharhainen siitä, olisiko pitänyt olla muodollisempi. Mutta kuka oikeasti sanoo ”o senhor” nettiyhtiölleen? Ehkä joissain tilanteissa? En vieläkään tiedä, menettikö siitä pisteitä.
Asiat, jotka hankaloittivat elämääni
Säästän sinut virheiltäni:
Brasilianportugali ja euroopanportugali
Ensimmäiset kuusi kuukautta täällä käytin työkaverilta saamiani vanhoja portugalin oppikirjoja. Kävi ilmi, että hänen vaimonsa oli Portugalista, joten... niin. Kuljin sanomassa ”facto” sanan ”fato” sijaan ja ihmettelin hämmentyneitä katseita. Celpe-Bras on HYVIN brasilialainen. Siinä halutaan sinun tietävän aamiaisen olevan ”café da manhã” eikä ”pequeno almoço”.
Ja gerundit. Brasilialaiset RAKASTAVAT gerundeja. ”Estou fazendo” kaikkialla. Yliopistoni lissabonilainen portugalinopettaja itkisi varmaan.
Robotin tavoin kirjoittaminen
Harjoittelin opettelemalla ulkoa sähköpostimalleja. ”Prezado Senhor/Senhora” sinne, ”Cordialmente” tänne. Oikeassa kokeessa yksi tehtävä olikin WhatsApp-viesti ystävälle. WHATSAPP-VIESTI. Tiedätkö, miten vaikeaa on vaihtaa muodollisen portugalin harjoittelusta tilaan ”Oi amigo, tudo certo?” Aivoni hajosivat.
Satunnaisten brasilialaisten asioiden tuntemattomuus
Sinun oletetaan tietävän asioita. Kulttuuriasioita. Kokonainen osuus käsitteli Festa Juninaa, ja istuin siinä ajatellen... tiedän siihen liittyvän maissia? Ja ruutupaitoja? Siinä kaikki.
Ja sosiaalisista kysymyksistä kysymistä RAKASTETAAN. Tuloerot, koulutukseen pääsy, ympäristöasiat. Jos et lue Brasilian uutisia, olet pulassa. Aloin lukea Folha de São Pauloa joka aamu, mutta rehellisesti katsoin enimmäkseen kuvia ja arvasin artikkelien aiheen.
Miten oikeasti valmistauduin (sotkuinen matka)
Kuukaudet 1–3: liiallisen itsevarmuuden vaihe
Pidin itseäni kovana tekijänä, koska osasin tilata olutta ja jutella Uber-kuskeille. Juonipaljastus: en ollut kova tekijä.
Latasin kaikki sovellukset. Maksoin verkkokurssista, jota käytin täsmälleen kahdesti. Ostin oppikirjoja, jotka kannattelevat nyt näyttöäni. Tein värikoodatun opiskeluaikataulun, joka kesti tasan kolme päivää.
Mikä oikeasti auttoi: taloni porteiro, Seu José. Se mies on pyhimys. Juttelimme joka aamu noin kymmenen minuuttia kirjaimellisesti mistä tahansa. Hän korjasi portugalini mahdollisimman ystävällisesti. ”Ah, você quer dizer...” (Ai, tarkoitat...) muuttui lempi-ilmauksekseni.
Kun valmistauduin kokeeseen, Falandoa ei vielä ollut, mutta siitä on varmasti sinullekin paljon apua. Etenkin aidon sisällön kuten YouTube-videoiden ja artikkelien tuomisesta. Kokeile oikeasti: rekisteröitymispainike on muutaman klikkauksen päässä, ja kaikkea sisältöä saa testata seitsemän päivää.
Kuukaudet 4–5: paniikkivaihe
Sain tietää kokeen muodosta. Koin pienen romahduksen. Vaimoni (brasilialainen, siunatkoon hänen kärsivällisyyttään) alkoi pakottaa minut katsomaan Brasilian uutisia kanssaan joka ilta. Aluksi ymmärsin ehkä 30 prosenttia, mutta parempi kuin ei mitään.
Aloin kirjoittaa portugaliksi joka päivä. En esseitä enkä mitään hienoa, pelkkiä valituksia. Liikenteestä, helteestä ja juuston kalleudesta. Kävi ilmi, että valittaminen on loistava tapa oppia kieltä. Kuka olisi tiennyt?
Löysin myös brasilialaisen YouTuben. Siellä on sketsejä tekevä Porta dos Fundos. Puolet vitseistä menee ohi, mutta opin NIIN PALJON slangia. Ehkä liikaakin. Saatoin sanoa anopille vahingossa jotain sopimatonta. Siitä ei puhuta. Joka tapauksessa videoita löytyy myös Falandosta, jossa voit oikeasti testata ymmärtämistäsi tai lisätä esiin tulevaa sanastoa kertauslistallesi.
Kuukausi 6: hyväksyminen ja pänttääminen
Tässä vaiheessa vain hyväksyin, etten olisi täydellinen. Aloin tehdä INEPin verkkosivujen harjoituskokeita. Siellä on vanhoja kokeita, mikä auttaa mutta myös pelottaa, koska huomaa aiheiden satunnaisuuden.
Yksi käsitteli kahvin historiaa Brasiliassa. Toinen sosiaalisen median vaikutusta demokratiaan. Kolmas... odotapa... ostoskeskusten kulttuurista merkitystä. OSTOSKESKUSTEN.
Oudot keinot, joista ehkä oli apua?
Keksin kirjallisiin tehtäviin aina saman rakenteen:
- Aloita jostain samaistuttavasta.
- Heitä mukaan mielipide.
- Lisää esimerkki ”omasta kokemuksesta” (yleensä keksitty).
- Lopeta kysymykseen tai toimintakehotukseen.
Onko tämä hyvä strategia? En tiedä. Minulla se toimi.
Puhetta varten harjoittelin vain epämukavuuteen tottumista. Aloitin tarkoituksella keskusteluja aiheista, joista en tiennyt mitään. Kysyin parturilta jalkapallosta (en katso sitä). Keskustelin kollegan kanssa noveloista (en ole nähnyt yhtäkään). Oli hiton kiusallista, mutta se valmisti suullisen kokeen satunnaisuuteen.
Suoraan sanottuna: mitä todistus oikeasti teki hyväkseni
Rehellisesti? Käytännön hyödyt ovat... ihan hyviä. Yritys oli tyytyväinen. Voin merkitä sen LinkedIniin. Maahanmuuttoasiat helpottuvat, jos joskus päätän jäädä pysyvästi (sitä en ole vielä ratkaissut).
Todellinen arvo oli kuitenkin matkassa (tiedän, tiedän, imelää). Valmistautuminen pakotti oikeasti perehtymään Brasilian kulttuuriin eikä vain asumaan täällä. Aloin ymmärtää, mitä ihmiset sanovat ja MIKSI he sanovat sen niin.
Tajuan viimein esimerkiksi, miksi brasilialaisten hyvästely juhlista kestää kaksikymmentä minuuttia. Tai miksi joka keskustelu alkaa perheestä kysymisellä. Tai miksei kyllä aina tarkoita kyllä (joskus se tarkoittaa ”kuulen sinut mutta ei todellakaan”).
Raaka totuus Celpe-Brasista
Kunpa joku olisi kertonut: et luultavasti tunne olevasi valmis. Koskaan. Poistuin molemmista kokeista varmana hylkäyksestä. Kirjoitustehtävät tuntuivat katastrofilta. Suullisessa kokeessa taivutin varmasti useita verbejä väärin ja sekoitin sukuja (miksi ”o problema” on maskuliini mutta ”a sistema” on... hetkinen, sekin on väärin).
Mutta arvioijat eivät ole hirviöitä. He tietävät, ettet ole äidinkielinen. He etsivät viestintää, eivät täydellisyyttä. Saatko itsesi ymmärretyksi? Ymmärrätkö muita? Selviätkö oikeista tilanteista? Sillä on väliä.
Ja tämä on tärkeää: brasilialaiset suhtautuvat kielivirheisiin uskomattoman anteeksiantavasti. Suorastaan naurettavan anteeksiantavasti. He ymmärtävät, vaikka runnoisit kieliopin täysin. Celpe-Bras yrittää mielestäni heijastaa tätä todellisen maailman joustavuutta.
Vielä satunnaisia ajatuksia
-
Se koko ”tu” ja ”você” -eron osaamisen vaatimus? São Paulossa kukaan ei käytä sanaa ”tu”. Kukaan. Koe voi silti kysyä siitä.
-
Jos olet Suomesta kuten minä, vaikeinta voi olla kulttuurinen sopeutuminen brasilialaiseen viestintään. Se on... epäsuoraa. Hyvin epäsuoraa. ”Ehkä”, ”katsotaan” ja ”tarkistan” tarkoittavat usein ”ei missään nimessä”.
-
Harjoittele käsin kirjoittamista paperikoetta varten. Käteni kramppasi pahasti. En ollut kirjoittanut niin paljon käsin yliopiston jälkeen.
-
Koe järjestetään kahdesti vuodessa (huhtikuussa ja lokakuussa), mutta paikat täyttyvät nopeasti. Yllättävän nopeasti. Missasin huhtikuun, koska lykkäsin ilmoittautumista.
-
Jotkin koepaikat ovat paljon rennompia kuin toiset. Omani oli liittovaltion yliopistossa, ja tunnelma oli vahvasti ”kärsimme kaikki yhdessä”.
Kannattaako osallistua?
Jos tarvitset sitä oikeudellisiin tai ammatillisiin syihin, tietenkin kyllä. Mutta vaikket TARVITSISI, harkitse silti. Konkreettinen tavoite sai minut oikeasti opiskelemaan sen sijaan, että toivoin portugalin imeytyvän osmoosilla (alkuperäinen suunnitelmani).
Onko koe täydellinen? Ei. Onko se outo, stressaava ja joskus näennäisen satunnainen? Ehdottomasti. Mutta samalla juuri siten täydellisen brasilialainen: hieman kaoottinen, hyvin inhimillinen, ja lopulta kaikki jotenkin järjestyy.
Jos harkitset osallistumista, vain... aloita. Älä odota valmiuden tunnetta. Ala lukea Brasilian uutisia (vaikka ymmärtäisit 10 %). Ala kirjoittaa (vaikka surkeasti). Ala puhua (vaikka ihmiset näyttäisivät hämmentyneiltä). Hanki Falando-tilaus ja kokeile kokonaista Celpe-Bras-harjoituskoetta. Se vie molempien koeosien läpi oikealla ajastuksella, jotta koepäivä lakkaa tuntumasta väijytykseltä.
Ja jos minä läpäisen sanoessani ravintolassa välillä yhä ”um água” enkä ”uma água”, sinäkin luultavasti voit.
Boa sorte! Tarvitset sitä. (Mutta pärjäät myös hyvin.)
P.S. Kiitokset kaikille São Paulon koepaikalla, jotka näkivät minun syövän hermostuneesti kolme vegaanista pão de queijoa ennen koetta eivätkä tuominneet. Ainakaan ääneen. Myös arvioijalle, joka oli huomaamatta, kun vaihdoin suullisessa vahingossa englantiin noin viideksi sekunniksi. Olet todellinen arvokkain pelaaja.
P.P.S. Vaimoni luki juuri tämän ja sanoo minun dramatisoivan kokeen vaikeutta. Hän on luultavasti oikeassa. Mutta hän on syntyperäinen brasilialainen, joten mitä hän meidän kamppailustamme tietää?
